Koko päivän maratonvaelluksia tekevä Taina Liekari ottaa vaelluskaveriksi mukaan muitakin itsensä haastajia. Kävely tunnetusti tasapainottaa ja samalla näkee aivan upeita maisemia.
Taina on vaeltanut jo parikymppisestä, mutta vajaa 10 vuotta sitten pysäyttänyt sairaus sai arvomaailman muuttumaan ja hän elää nyt hetkessä. En enää jahkaile, että pystyisinkö, vaan kokeilen, toteaa hän iloisena. Vaellan vähintään kaksi kertaa viikossa pitemmän reissun, kertoo Taina. -Pidän vaeltamisesta, sillä silloin minulla on koko päivä aikaa itselleni.
Matkakaverit
Taina ottaa usein mukaansa vaelluskavereita. Hän onkin tavannut superhienoja ihmisiä ja jakanut upeita keskusteluja heidän kanssaan. Tainaan voi ottaa yhteyttä Facebookissa lähettämällä viestin ”Maratonvaellukset” ryhmän kautta. Mukaan voi lähteä kuka tahansa, joka harrastaa jonkin verran liikuntaa. Ilmoitan kyllä Facebook ryhmässä, jos reitti on vaativa. Joskus ovat miehet aluksi naureskelleet, mutta sitten onkin seuraava päivä mennyt sohvalla.
Lähden yleensä matkaan Fuengirolasta ja koitan katsoa että on hieno ilma. Onhan se kivempaa katsoa maisemia aurinkoisella säällä. Vuorilla voivat talvella olla kulkureitit jäässä ja se on vaarallista. Taina onkin aina tarkka sekä omasta että mukana tulijoiden turvallisuudesta. Vaikka en olekaan mikään virallinen vaellusjärjestäjä, niin koen vastuuta mukaan lähtijöistä, hän toteaa. Nuorin mukanaolija on ollut 18 -vuotias ja vanhin 74v. Taina ei ota mukaan enempää kuin kolme vaelluskaveria. Noin pitkällä matkalla tulee eri aikaan jano, nälkä ja väsy. Tämän kokoisessa kokoonpanossa voimme huomioida kaikkien toiveet. Jos haluan mennä omaan tahtiin, niin lähden matkaan yksin, toteaa hän.
Jos joku ei ole varma omasta jakamisestaan, niin voin lähteä hänen kanssaan ihan kahdestaankin kokeilemaan, kannustaaTaina. Yleensä ihmiset ovat yllättyneet omista voimistaan, eikä kukaan ole vielä kääntynyt takaisin. Parasta tässä onkin se onnistumisen ja saavuttamisen riemu sekä voittajan tunne! On hienoa voida jakaa se muiden kanssa.
Reitit
Reitit löytyvät karttaa katselemalla ja niiden pituudet vaihtelevat 16 km aina 62 kilometriin. -Käyn aina testaamassa reitit ensin yksin, että ne ovat kivoja ja että ehtii perille ennen pimeää.
Lyhyin vaellus on Pico de la Conchalle, jossa käymme Cruz de Juanar -näköalapaikalla (1150m) katsomassa iso ristiä. Tarina kertoo, että kun merimiehet olivat merihädässä ja laiva uppoamassa, niin Virgen del Carmen ilmestyi vuoren huipulle. Merimiehet lupasivat pyhimykselle, että jos heidän henkensä säästyy, niin he rakentavat ristin laivan romuista. Huipulta näkyy hyvällä säällä aina Fuengirolasta Gibraltarille asti ja meren yli Afrikkaan. Siitä jatketaan matkaa Picolle, josta on vielä huikeammat näkymät.
Korkeanpaikankammoisille tämä ei sovi, sillä polku on välillä olematon ja vuoren seinämillä on vain kettinkejä mistä pidetään kiinni.
Yksi tasaisimmista reiteistä on vaellus Fuengirolasta Esteponaan, mutta pituutta matkalla on 60km ja suurin osa siitä tarvotaan rantahiekassa. Se vie noin 12 tuntia ruokataukoineen.
Rautaista kuntoa vaaditaan Coíniiin menevällä vaelluksella. Kilometrejä on 42m, mutta siinä noustaan Mijasin vuoren yli. Vaikka haastamme itsemme niin emme kilpaile, painottaa Taina.
Tainan omissa haaveissa on piipahtaaSierra Nevadan korkeimmalla kohdalla kunhan lumi sulaa. -Sinne lähden kuitenkin ensin yksin!
Yö vuorilla
Taina ei tunnu kovasti panikoivan asioista, vaan ottaa ne sellaisena kuin ne tulevat. -Kerran jäin jopa Marbellan vuorille yöksi, sillä tuli pimeää eikä ollut turvallista jatkaa matkaa. Lähetin vain kotiin koordinaatit olinpaikastani ja viestin, että tuletko huomenna hakemaan.
Joulukuun lopussa oli yöllä vain +6 astetta, mutta mukana kulkee aina ns. avaruushuopa, joka estää ruumiinlämmön karkaamisen. Hän etsi kallionkielekkeen, jossa oli tuulensuoja ja pystyi istumaan. Eihän täällä luonnossa ole vaarallisia eläimiä, toteaa Taina. Joulukuussa on yli 13 tuntia pimeää, mutta en kuitenkaan uskaltanut nukkua etten putoa kiveltä. Päätin odottaa aina 15 min ja sitten söin pähkinän ja rusinan. Maisemat olivat hienot: kaupunkien, teiden ja autojen valoja. Se reitti ei sitten ajallisesti ollut mahdollinen, naurahtaa Taina.
Perhe jakaa harrastuksen
Tainan pojatkin ovat innostuneet kävelemään. -Poikani tulevat mielellään mukaan täällä vuorille tai Suomessa kierrämme vaikka Pyhäjärven ympäri. Taina on todella iloinen, että myös puoliso Kari Tiihonen jakaa harrastuksen huolehtien kuljetuksista, päivittäen Facebook sivua ja kokkaamalla ruoan valmiiksi kun Taina pääsee kotiin.
Koskaan ei voi saada liikaa onnistumisen kokemuksia, toteaa Taina, jonka rauhallinen ja tasapainoinen seura tukee itsensä haastamista ja on mukavaa seuraa päivän kestävälle vaellukselle. -Luota itseesi. Jos harkitset lähteväsi, niin todennäköisesti pystyt siihen!
Kuvat: Taina Liekari